Hexagon lumessa ja muita täysin järkeviä päätöksiä
En tiedä missä kohtaa sauna muuttui ajatuksesta projektiksi, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että rakennepiirustuksia ei enää “vähän mietitä” – niitä on oikeasti tehty.
Ja koska suorakaide olisi ollut liian looginen, päädyttiin – tai siis päädyin – siihen, että saunan tila on hexagon-muotoinen.
Kuusikulmainen.
Koska jos kerran upotetaan sauna maan sisään, niin miksi tehdä mitään tavallista.
Hexagon antaa tilaan pehmeyttä, suojaa ja vähän sellaista salaista maanalaisen retriitin tunnelmaa. Sinne tulee:
– sauna
– suihku
– pieni baaritila
Kyllä. Baaritila. (siellä saa juoda myös mehuja ja vettä)
Koska ilmeisesti en osaa suunnitella pelkkää saunaa. Minun pitää aina lisätä siihen “pieni lisä”.
Ja mitä enemmän tätä suunnitelmaa katsoo, sitä enemmän se alkaa muistuttaa jotain muuta kuin perinteistä mökkisaunaa.
Rehellisesti sanottuna – tämä alkaa olla enemmän bunkkeri spa-tiloilla.
Sellainen maan alle kätketty päämaja, jossa voisi kuvitella jonkun elokuvapahiksen istuvan nahkatuolissa, silittävän kissaa ja painavan nappia, joka avaa salaisen oven.
Onhan maailmassa muitakin ihmisiä, jotka ovat pitäneet bunkkereista.
Toiset vähän… historiallisemmista syistä. "saksalainen valloittaja"
Toiset liiketoiminnallisemmista. "meksikolainen jauhokauppias"
Minun syyni on yksinkertaisempi:
haluan saunan, jossa ei sada niskaan.
Tällä hetkellä projekti on käytännössä valmis.
Siis paperilla.
Ei ole enää kuin toteutusta ja hankintoja vaille valmis. Ja ehkä pari pientä yksityiskohtaa, kuten maan kaivaminen, betonointi, vedeneristys ja kaikki muu, mikä yleensä erottaa idean todellisuudesta.
Lumijäljet – hetki, jolloin idea muuttui tilaksi
Eräänä iltana maa oli lumen peitossa ja sain loistavan ajatuksen.
Jos kerran piirustukset on tehty, niin tehdään tämä konkreettiseksi.
Menin rinteeseen ja kävelin lumeen saunan ääriviivat.
Hexagon alkoi hahmottua askel askeleelta. Mittasin seinät, merkitsin kulmat, jätin paikan suihkulle ja tietysti baarille.
Seisoin keskellä tulevaa löylyhuonetta.
Ja tiedättekö – se tuntui oikealta.
Siinä oli jotain. Hiljaisuutta. Rauhaa. Tulevaisuutta.
Huikkasin vaimon paikalle:
“Tule katsomaan miltä tuntuu!”
Odotin reaktiota. Sellaista silmien kirkastumista.
Sellaista: “Tää on ihan mieletön.”
Vaimo käveli paikalle, katsoi lumeen tallattuja muotoja, astui pari askelta sisään ja totesi:
“Ok. Kai. Ehkä.”
Siinä kohtaa koin vahvan déjà vu -hetken.
Se oli täsmälleen sama sävy, jolla minä vastaan, kun hän kertoo vaihtavansa verhot:
“Joo… ok… kai… ehkä.”
Ymmärsin, että tämä on tasapainoa.
Minä piirrän lumeen betoniseiniä ja baaritiskejä.
Hän varmistaa, ettei niitä vielä kaadeta maahan.
Positiivinen yllätys – 5000 € realismia
Kaiken tämän ideailun keskellä tapahtui myös jotain oikeasti konkreettista.
Kylpyhuoneen kaapit suunniteltiin uudelleen – tällä kertaa kilpailijan ohjelmistolla.
Ja hinta?
5000 € alempi.
Sama toiminnallisuus. Sama tila. Vähemmän numeroita laskussa.
Se oli ensimmäinen hetki pitkään aikaan, kun budjetti ja idearikkaus eivät tapelleet – vaan nyökkäsivät toisilleen.
Todennäköisesti siirrytään kilpailijan kaappeihin.
Todellisuus vs. visio
Kesä lähestyy.
Projektit odottavat.
Perhe kasvaa.
Ja minä seison rinteessä katsomassa lumijälkiä, jotka muistuttavat enemmän taideteokselta kuin rakennukselta.
Ehkä joskus kesällä kaivinkone oikeasti käy siinä kohdassa. Vaikka vain sen verran, että näyttäisi siltä, että jotain tapahtuu.
Siihen asti sauna elää:
– piirustuksissa
– muistikirjassa
– ja rinteessä, jonka vain minä näen jo valmiina.
Vaimon asteikolla se on edelleen:
“Ok. Kai. Ehkä.”
Minun asteikolla se on:
“Täähän on melkein valmis.” 😄
Kommentit
Lähetä kommentti