Ministeritason ruoppaus
Ministeritason ruoppaus – tarina siitä, kuinka tavallinen laituriprojekti muuttui kansalliseksi kriisiksi
(tai ainakin siltä se tuntui)
On tarinoita, jotka alkavat iloisesti.
On tarinoita, jotka alkavat rauhallisesti.
Ja sitten on meidän rantaruoppaustarina, joka alkaa keväästä 2024 – ja päättyy siihen, että väitetysti ministeri tuli tarkastamaan meidän laituriprojektia.
Kyllä. Ministeri.
Minäkin yllätyin.
Kevät 2024 – Ensimmäisen kerran rannassa
Kun käytiin katsomassa taloa ensimmäisen kerran, omistaja esitteli pihaa, läänejä ja rantaa kuin olisi myymässä Linnanmäen aluetta.
Rannassa hän totesi, että “tämä kohta jää minulle, teille jää loppu”, ja minä komppasin, että pitää tämä kyllä kunnostaa ja ruopata, ennen kuin lapset uskaltaa sinne mennä.
Vesi oli ruskeaa, humusta enemmän kuin kahvinkeittimessä maanantaiaamuna, mutta ajattelin että “pientä siivousta, vähän hiekkaa – helppo homma”.
No… ei olisi pitänyt ajatella.
Ensimmäinen kerta uimaan: astuin laudan läpi. Laudassa oli naula.
Toisella kerralla: melkein lasinsirpale jalkaan.
Selvisi, että ranta oli toiminut puolijulkisena kaatopaikkana aikojen alusta.
Kun aloitimme laituria, löytyi romua niin paljon, että kolme pakettiautollista roskaa lähti pelkästään rannasta – ja se oli vasta pintaraapaisu.
Siinä kohtaa vahvistui ajatus:
Ranta on pakko ruopata. Lapset ei mene tuohon järveen ilman, että tiedän mitä siellä on.
Kevät–Kesä 2025 – Rannan kunnostus & naapurit heräilevät
Rakensin laiturin 1. ja 2. tason ilman ongelmia.
Naapurit kävivät katsomassa ja totesivat:
“Aijaa, sä kunnostat rantaa.”
Jep. Niin teen.
Useasti mainitsin:
“Joo, tää pitää ruopata vielä, on vähän roskaa ja puunrunkoja vedessä.”
”Ruoppaaja tulee tuossa syksyllä käymään.”
Reaktiot olivat lähinnä olankohautuksia.
Luvat Elyltä ja vesialueen omistajalta tuli syksyn kynnyksellä – kaikki kunnossa.
Edellisenä päivänä sanoin vielä yhdelle naapurille ruoppauksesta.
Vastaus: “Ok.”
Ei huolta, ei ihmetystä, ei vastalauseita.
Noh… se oli ehkä heidän viimeinen rauhallinen hetki tällä viikolla.
Ruoppauspäivä – Ministeritason draama alkaa
Tiistai, klo 08.00
Ruoppaaja tulee paikalle.
Aurinko paistaa. Kaivinkone hyrisee.
Noin 40 minuutin jälkeen:
Ensimmäinen mökkinaapuri syöksyy paikalle kuin Rambon ja Räsäsen risteytys.
Auto puoliksi ilmassa, mies puoliksi raivon vallassa.
Hän huutaa:
“Pois kaivuri! Sä tuhoat kaiken!”
Tässä kohtaa kaivuri on 50–70 metriä hänen rajastaan.
Ei edes lähistöllä.
Huuto jatkuu:
Minä olen rikollinen.
Kaivinkonekuski on rikollinen.
Laituri on rikollinen.
Luultavasti kalatkin ovat mukana salaliitossa.
Kysyin rauhallisesti:
“Olisiko tässä mitään sovittavaa?”
Vastaus:
“Ei! Oikeudessa tavataan!”
Selvä totesin..
Luvat kunnossa, joten jatkettiin töitä.
Päivähinta n. 1000 €, joten en aikonut polttaa budjettia siihen, että joku vetää Broadway-tason raivokohtauksen rannalla.
Sylttytehtailu käynnistyy
Sitten alkoi mustamaalauskampanja.
Keksittyjä syytöksiä tuli kuin rakeita kevätmyrskyssä:
-
“Vesistö menee pilalle!”
(Todellisuudessa: vesi puhdistuu, koska humpa ja roskat pois) -
“Meidän juomavesi menee pilalle!”
(Lähdekaivo → ei yhteyttä järveen) -
“Kylpyvesi pilalla!” (heillä rannassa oleva pumppukin rikki)
-
“Hajuhaitat!” (humusta poistetaan tottakai se hetken haisee)
-
“Rannat pilalla!”(niitä tässä kunnostetaa ja siistitään)
He pysäyttelivät naapureita ja haukkuivat minua, kaivinkonekuskeja, minun varjoani ja luultavasti myös mun sandaaleja sekä minun rikoskumppania
He yrittivät soittaa poliisin, lakimiesten, kaupungin, Ely:n, ehkä jopa YK:n.
Yksikään ei ollut yhteydessä minuun – koska luvat kunnossa.
Sitten kuului legenda:
“Ministeri kävi paikan päällä.”
Siinä kohtaa tajusin, että minun laituriprojekti on noussut korkeammalle tasolle kuin osa kunnallispolitiikkaa.
Olen ilmeisesti tärkeä mies – tai ainakin tärkeämpi kuin luulin.
Käänne: Mustamaalaaja pyytää apua
Kolmas päivä.
Aamukahvi kädessä.
Ruoppaus valmis, vesi selkeytyy.
Sitten yksi mustamaalauksen aktiivisimmista jäsenistä tulee pihaan ja ilmoittaa:
“Haluaisin apua. Meidän kaivo on tyhjä.”
Voitte arvata mitä päässä kävi:
“Tyhjennä vaikka itsesi sinne kaivoon ja mieti hetki.”
Mutta koska olen ilmeisesti liian kiltti, lupasin auttaa.
Joskus tekisi mieli testata, kuinka pitkälle empatiaraja oikeasti venyy.
Ministeritason projekti
Näin jälkeenpäin kun katson kuvia:
2 tuntia ruoppauksen jälkeen vesi oli jo puhtaampaa kuin ennen meidän muuttoa.
Ja jos näkisitte miltä alue näytti vuotta aiemmin…
kuva tässä siitä
Sanotaan näin, että romantiikka ei olisi ensimmäinen sana, joka tulisi mieleen.
Nyt ranta on turvallinen lapsille.
Siellä ei ole enää nauloja, lasia, uppotukkeja tai mystisiä rojukasoja.
On hiekkaa, puhdasta vettä ja laiturin alku.
Naapurit… no, he voivat edelleen soittaa ministerille jos haluavat.
Minä keskityn siihen, että meidän perhe voi turvallisesti nauttia rannasta.
Lopulta tämä ei ollut vain ruoppaus.
Tämä oli eepos.
Ministeritason ruoppaus.
Jos tämä meno jatkuu, seuraava projekti meillä on varmaan oma dokumenttisarja Netflixissä. 🎬😅
Kommentit
Lähetä kommentti