Remonttitunnelmia – muovimattokerrostumia, leikkimökkiä ja pieniä lapsia

-

  

Jos joku olisi joskus sanonut, että piharemontti on ihanaa yhteistä tekemistä perheen kanssa, niin haluaisin nyt tavata tämän henkilön, katsoa häntä lempeästi silmiin ja kysyä: "Millä vuosisadalla sinä oikein elät?"

Meillä nimittäin piharemontti on tällä hetkellä hyvin konkreettinen yhdistelmä hikeä, roskaa ja huutoa – sekä työn äärellä että ihan muuten vaan, koska meillä on kotona kolme lasta:

  • yksi 7 kuukauden ikäinen (joka protestoi, jos näköpiiriin ei kuulu rintamaito, syli tai kummallinen vinkulelu)

  • yksi 2,5-vuotias (joka tekee mitä haluaa ja myös mitä ei haluaisi)

  • ja yksi 11-vuotias (joka ei todellakaan ole kiinnostunut mistään lapion varressa olemisesta, mutta onneksi osaa ainakin valittaa viihdyttävästi).

Roskaa, enemmän roskaa ja muovimattokatastrofi

Tähän mennessä pihalta on löytynyt… no, lähinnä roskaa. Ja lisää roskaa. Maata kaivaessa on tullut sellainen olo, että tämä piha on aiemmin toiminut jonkinlaisena epävirallisena jätelaitoksena. Erityismaininta muovimatoille, joita oli kerrostettu niin kerroksittain, että alettiin jo epäillä, onko maan uumenissa kenties vielä vanhempia, fossiilisia muovimattolajeja. Jos joku rautakauppa on miettinyt, miksi muovimattovarasto on tyhjillään – se johtuu siitä, että kaikki on täällä. Meillä.

Jotain valmista – melkein

Mutta ei kaikki ole pelkkää penkin alle mennyttä (tai no… ehkä vähän). Viime viikonloppuna saatiin lasten leikkimökki paikalleen! Ja se seisoo – ihan oikeasti – ilman tukikeppejä tai rukoilua. Lisäksi aloitettiin terassin rakentaminen. Nyt 40 neliötä on laudoitettu – eli enää vain 130m² jäljellä! Vau! Se on kuin olisi saanut kakusta jo paperilautasen…

Sairaalakeikka – tietenkin!

Ja koska mikään projekti ei ole valmis ilman pientä draamaa, päätettiin ottaa ohjelmaan myös pikakeikka sairaalaan. Puolisoni – rakas ja urhea – onnistui nimittäin pudottamaan liuskekivin jalalleen. Kyllä, liuskekiven. Sellainen mukava, ohut mutta armottoman painava ja terävä kaveri, joka ei arvosta varpaita. Niinpä kesken työmaan hänet kiidätettiin jalkaansa parantelemaa. Onneksi ei ollut murtumia

Tunnelma? Aivan mahtava.

Onko tämä ollut raskasta? Kyllä.
Onko se ollut sekavaa, kaoottista, sotkuista ja täysin ennalta-arvaamatonta? Totta kai.
Mutta jollain omituisella tavalla – ehkä juuri siksi – olo on kuitenkin täynnä elämää.

Kun vauva jokeltelee rattaista, taapero rakentaa lapiolla hiekkakeon keskelle tulevaa nurmikkoa ja esikoinen yrittää vakuuttaa, ettei hänen kuulu osallistua, koska "mä olen kohta jo teini", tajuaa, että tämä on juuri sitä elämää, mitä joskus tulee ikävöimään. Kaaoksineen, kipuineen ja muovimattoineen.

Eikä tässä vielä olla valmiita, ei edes lähellä. Mutta joka laudanpala, jokainen maasta nostettu muovikerros, ja jokainen taas yksi syöttö ja vaipanvaihto kesken sahaamisen vie meidät eteenpäin.



Ja kun tämä joskus (ehkä vuonna 2029) on valmis, meillä on oma piha, joka on rakennettu – kirjaimellisesti – verellä, hiellä ja lasten mehujääläiskillä.

Stay tuned.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ministeritason ruoppaus

-
Kuva
  Ministeritason ruoppaus – tarina siitä, kuinka tavallinen laituriprojekti muuttui kansalliseksi kriisiksi (tai ainakin siltä se tuntui) On tarinoita, jotka alkavat iloisesti. On tarinoita, jotka alkavat rauhallisesti. Ja sitten on meidän rantaruoppaustarina , joka alkaa keväästä 2024 – ja päättyy siihen, että väitetysti ministeri tuli tarkastamaan meidän laituriprojektia. Kyllä. Ministeri. Minäkin yllätyin. Kevät 2024 – Ensimmäisen kerran rannassa Kun käytiin katsomassa taloa ensimmäisen kerran, omistaja esitteli pihaa, läänejä ja rantaa kuin olisi myymässä Linnanmäen aluetta. Rannassa hän totesi, että “tämä kohta jää minulle, teille jää loppu”, ja minä komppasin, että pitää tämä kyllä kunnostaa ja ruopata, ennen kuin lapset uskaltaa sinne mennä . Vesi oli ruskeaa, humusta enemmän kuin kahvinkeittimessä maanantaiaamuna, mutta ajattelin että “pientä siivousta, vähän hiekkaa – helppo homma”. No… ei olisi pitänyt ajatella. Ensimmäinen kerta uimaan: astuin laudan läpi ....
Lue lisää

Surullisen euforinen hetki

-
Kuva
🧺 Remonttielämää: Kodinhoitohuoneen lattia – vuosi ilman pohjaa Jos meidän talo olisi ihminen, se olisi sellainen tyyppi, joka käy kerran vuodessa läpi täyden elämänmuutoksen. Tällä kertaa vuorossa oli kodinhoitohuone , tuo talon hiljainen sankari, joka on kestänyt enemmän kuin moni arvaa. Miten kaikki alkoi (tai siis purettiin) Kaikki lähti “ihan pienestä” projektista – piti vain vaihtaa putket keittiössä, yläkerrassa ja kylpyhuoneessa. Eli siis koko talossa. Ja koska putket kulkivat kodinhoitohuoneen kautta, piti lattia tietenkin avata. Pieni hetki, muutama lauta pois, siinä se. No, siitä “pienestä hetkestä” on nyt reilusti yli vuosi. Kun lattia revittiin auki, putket vaihdettiin, patteri siirrettiin ja muutama yllätys löytyi matkan varrelta, huone jäi… auki. Kirjaimellisesti. Väliaikaisratkaisu – lapsiperheen selviytymismoodi Jos joku haluaa tietää, miltä näyttää kodinhoitohuone ilman lattiaa, vastaus on: luova kaaos. Vuoden aikana se on ehtinyt olla mattojen, lautoj...
Lue lisää

Hexagon lumessa ja muita täysin järkeviä päätöksiä

-
Kuva
  En tiedä missä kohtaa sauna muuttui ajatuksesta projektiksi, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että rakennepiirustuksia ei enää “vähän mietitä” – niitä on oikeasti tehty. Ja koska suorakaide olisi ollut liian looginen, päädyttiin – tai siis päädyin – siihen, että saunan tila on hexagon-muotoinen. Kuusikulmainen. Koska jos kerran upotetaan sauna maan sisään, niin miksi tehdä mitään tavallista. Hexagon antaa tilaan pehmeyttä, suojaa ja vähän sellaista salaista maanalaisen retriitin tunnelmaa. Sinne tulee: – sauna – suihku – pieni baaritila Kyllä. Baaritila. (siellä saa juoda myös mehuja ja vettä) Koska ilmeisesti en osaa suunnitella pelkkää saunaa. Minun pitää aina lisätä siihen “pieni lisä”. Ja mitä enemmän tätä suunnitelmaa katsoo, sitä enemmän se alkaa muistuttaa jotain muuta kuin perinteistä mökkisaunaa. Rehellisesti sanottuna – tämä alkaa olla enemmän bunkkeri spa-tiloilla . Sellainen maan alle kätketty päämaja, jossa voisi kuvitella jonkun elokuvapahiksen istuvan...
Lue lisää