Remonttielämää part 1

-

Mitä pahaa me ollaan tehty edellisessä elämässä?

Kylläpä elämä taas näyttää, kuka määrää. Ja tällä kertaa se ei ole me. Oltiin juuri päästy siihen pisteeseen, että kylpyhuoneen viimeinen lista napsahti paikalleen ja voitiin huokaista helpotuksesta. Se oli siinä! Remontti valmis. Seuraavan kerran olisi tarkoitus päivittää kylppäri ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä – sitten kun lapset on aikuisia ja meillä on aikaa, rahaa ja hermoja. Tai niin ainakin luultiin.




Sitten tuli keskiviikko. Ihan tavallinen lista-asennusilta. Olin laittamassa viimeisiä listoja kylpyhuoneeseen, kun silmäkulmassa huomasin jotain outoa pesukoneen takana. Märkä kohta. "Ei hemmetti..." Pesukone irti. Lattia tuntuu kostealta. Ja siitä alkoikin tutun tuoksuinen kierros:
– Tyhjennä kodinhoitohuone
– Lattia auki
– Tutki
– Panikoi
– Soita Miijalle
– Kiroile hiljaa lasten kuullen






Hetken jo hengitettiin helpotuksesta – kyseessä voisi olla vain pieni vuoto. Mutta ei. Villoja purkaessa vastaan tuli märkä kohta myös pesuhuoneen nurkasta, jossa pari vesiliitosta sijaitsee. Ajatus kylmäsi: entä jos nämä liitokset ovat vuotaneet koko ajan?

Sitten alkoi se vaihe, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. Ryömintätilaan. Päänlampulla, haisevissa vaatteissa, kyynärpäitä myöten eristeissä. Ja siellä se odotti: kylpyhuoneen alusvanerissa useita märkiä täpliä ja alkavaa hometta. Hetken sydän pysähtyi. Sitten käynnistyi remonttimoodi, eli automaattinen selviytymistila, jossa ei enää tunne tunteita – vaan tekee listoja, avaa rakenteita ja laskee kuluja.

Lattiakaivon kapina

Vian aiheuttajaksi paljastui: lattiakaivo. Kyllä, juuri se, jonka piti tehdä yksi asia: ohjata vesi viemäriin. No, nyt se ohjasi sitä eristeisiin. Vesieristeen alle, kuin ovelin sabotööri.

Seuraukset:
– Homeet purettu
– Villat irti
– Laatat revitty auki
– Lattiasta rälläkällä 80 cm joka suuntaan pois lattiakaivon ympäriltä

Onni onnettomuudessa: koko kylppäriä ei tarvinnut repiä auki (ainakaan vielä), vaan vain yksi sektori. Mikä on tavallaan kuin pelastaisi Titanicin pelastusveneen. Ei hyvä, mutta olisi voinut olla huonommin.

Tällä hetkellä meillä on käytössä vuorotyö:
🧒 Toinen vahtii lapsia
🔧 Toinen repii kylpyhuonetta
🥱 Molemmat yrittää pysyä hereillä kahvin voimin

Ja onneksi: meillä on pihasauna! Se ei ole koskaan tuntunut niin arvokkaalta kuin nyt. Lämmin, kuiva, ja siellä ei ole yhtään lattiakaivoa joka miettii salaa vallankaappausta.





Remontti jatkuu. Hermot kiristyvät kuin putkiliitokset pakkasella. Ehkä kahden viikon päästä meillä on taas kylpyhuone. Ehkä ei. Mutta ainakin ollaan opittu, että joskus elämä antaa, joskus se kaataa lattiakaivon kautta kosteutta eristeisiin.

Jos joku kysyy: "Miltä tuntuu omistaa vanha talo?"
Vastaus: Kuin pelaisi venäläistä rulettia, mutta ruuti on homeessa ja liipaisin vuotaa.

#remonttielämää
#kylppärikosto
#mitäpahaaollantehty
#pihasaunaonparas
#lattiakaivonkapina
#kotiseikkailut
#perhearjensankaritehtävä


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ministeritason ruoppaus

-
Kuva
  Ministeritason ruoppaus – tarina siitä, kuinka tavallinen laituriprojekti muuttui kansalliseksi kriisiksi (tai ainakin siltä se tuntui) On tarinoita, jotka alkavat iloisesti. On tarinoita, jotka alkavat rauhallisesti. Ja sitten on meidän rantaruoppaustarina , joka alkaa keväästä 2024 – ja päättyy siihen, että väitetysti ministeri tuli tarkastamaan meidän laituriprojektia. Kyllä. Ministeri. Minäkin yllätyin. Kevät 2024 – Ensimmäisen kerran rannassa Kun käytiin katsomassa taloa ensimmäisen kerran, omistaja esitteli pihaa, läänejä ja rantaa kuin olisi myymässä Linnanmäen aluetta. Rannassa hän totesi, että “tämä kohta jää minulle, teille jää loppu”, ja minä komppasin, että pitää tämä kyllä kunnostaa ja ruopata, ennen kuin lapset uskaltaa sinne mennä . Vesi oli ruskeaa, humusta enemmän kuin kahvinkeittimessä maanantaiaamuna, mutta ajattelin että “pientä siivousta, vähän hiekkaa – helppo homma”. No… ei olisi pitänyt ajatella. Ensimmäinen kerta uimaan: astuin laudan läpi ....
Lue lisää

Remonttielämää part 2 – Kun lattia on lämmin, mutta mieli kylmenee

-
Kuva
  Se hetki, kun viimeinen laatta napsahtaa paikalleen. Se ei ole vain ääni – se on sielun syvä huokaus, lupaus siitä, että tämä vaihe on nyt ohi. Sauna lämpenee taas, pyykit pyörivät koneessa ja elämä alkaa tuntua edes hetken normaalilta. Rullaako se? No, ainakin yrittää rullata. Kunnes tulee tärinä lattian alla – eikä nyt puhuta maanjäristyksestä vaan lattialämmityksestä. Uudelleenlaatoituksen jälkeen se päätti, että nyt ei enää lämmitetä vähän vaan täysillä. Lämmöt ovat joko 45 astetta tai ei ollenkaan, laite huutaa vikakoodia E4? . Vika on jossain. Missä? Ei tiedä kukaan tarkaan. Koko lattialämmitys vaikenee kuin teini, jolta kysytään "miten koulussa meni". Tässä kohtaa ei auta kuin siirtyä uuteen projektiin , kuten järkevällä ihmisellä on tapana, kun yksi kriisi on vielä kesken. Niinpä siirrytään rantaan. Rannassa elämä on (hetken) yksinkertaisempaa Sauna siirrettiin rantaan. Kyllä, siirrettiin . Ei tilattu uutta, ei rakennettu uutta – vaan siirrettiin vanha. Koska...
Lue lisää