Remonttielämää part 2 – Kun lattia on lämmin, mutta mieli kylmenee

-

 


Se hetki, kun viimeinen laatta napsahtaa paikalleen. Se ei ole vain ääni – se on sielun syvä huokaus, lupaus siitä, että tämä vaihe on nyt ohi. Sauna lämpenee taas, pyykit pyörivät koneessa ja elämä alkaa tuntua edes hetken normaalilta. Rullaako se? No, ainakin yrittää rullata.

Kunnes tulee tärinä lattian alla – eikä nyt puhuta maanjäristyksestä vaan lattialämmityksestä. Uudelleenlaatoituksen jälkeen se päätti, että nyt ei enää lämmitetä vähän vaan täysillä. Lämmöt ovat joko 45 astetta tai ei ollenkaan, laite huutaa vikakoodia E4? . Vika on jossain. Missä? Ei tiedä kukaan tarkaan. Koko lattialämmitys vaikenee kuin teini, jolta kysytään "miten koulussa meni".

Tässä kohtaa ei auta kuin siirtyä uuteen projektiin, kuten järkevällä ihmisellä on tapana, kun yksi kriisi on vielä kesken. Niinpä siirrytään rantaan.

Rannassa elämä on (hetken) yksinkertaisempaa

Sauna siirrettiin rantaan. Kyllä, siirrettiin. Ei tilattu uutta, ei rakennettu uutta – vaan siirrettiin vanha. Koska miksipä ei? Samalla kannettiin laiturin osia, raivattiin rantaa, kannettiin kiviä, katkottiin risuja ja toivottiin, että jossain vaiheessa tämä muuttuu iloksi eikä enää pelkäksi selkäkivuksi.

Eilen meinasi tulla juhlat: laiturin runko oli melkein järvessä asti. Siis melkein. Kunnes se päätti, että vielä ei ole sen aika. Runkoparka teki 180 asteen näyttävän voltin ja laskeutui selälleen koivunjuurille ja pusikkoon, aivan kuin olisi halunnut sanoa:
"Ei tänään, ystävä. Ei tänään."

Seisoin siinä hetken, katselin kellahtanutta laituria ja ajattelin:
"Jatketaan huomenna. Tai ensi viikolla. Tai sitten kun tämä kaikki muuttuu uneksi ja minä herään jostain all inclusive -hotellista ilman huolen häivää mistään."


Mitä pahaa me ollaan tehty edellisessä elämässä?

Tämä kysymys nousee esiin yhä useammin. Kun ensin hajoaa kylppäri, sitten lattialämmitys, ja laiturikin protestoi passiivisesti kaatumalla. Jossain vaiheessa ihminen ei enää jaksa kirota – alkaa vain nauraa. Sellaista on remonttielämä.

Mitä ollaan opittu tähän mennessä:
– Älä koskaan luota lattiakaivoon
– Älä koskaan sano ääneen “nyt se on valmis”
– Aina kun aloitat uuden projektin, jokin vanha hajoaa kostoksi
– Rantatyöt virkistää mieltä, mutta vie hartiat
– Rakentaminen ei ole ikinä valmis – korkeintaan katkolla

Jatkoa seuraa, sillä seuraavaksi ohjelmassa:

  1. Lattialämmityksen vianetsintä (toivottavasti ilman sirkkeliä ja itkua)

  2. Laiturin uudelleenkoonti (ehkä ilman voltteja)

  3. Ehkä jopa hetki, jolloin kaikki toimii yhtä aikaa – sauna, kylppäri, laituri ja mielenterveys.

Mutta siihen asti: katsotaan mihin asti ranta kantaa, ja kuka kaatuu ensin – laituri vai remontoija.













Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ministeritason ruoppaus

-
Kuva
  Ministeritason ruoppaus – tarina siitä, kuinka tavallinen laituriprojekti muuttui kansalliseksi kriisiksi (tai ainakin siltä se tuntui) On tarinoita, jotka alkavat iloisesti. On tarinoita, jotka alkavat rauhallisesti. Ja sitten on meidän rantaruoppaustarina , joka alkaa keväästä 2024 – ja päättyy siihen, että väitetysti ministeri tuli tarkastamaan meidän laituriprojektia. Kyllä. Ministeri. Minäkin yllätyin. Kevät 2024 – Ensimmäisen kerran rannassa Kun käytiin katsomassa taloa ensimmäisen kerran, omistaja esitteli pihaa, läänejä ja rantaa kuin olisi myymässä Linnanmäen aluetta. Rannassa hän totesi, että “tämä kohta jää minulle, teille jää loppu”, ja minä komppasin, että pitää tämä kyllä kunnostaa ja ruopata, ennen kuin lapset uskaltaa sinne mennä . Vesi oli ruskeaa, humusta enemmän kuin kahvinkeittimessä maanantaiaamuna, mutta ajattelin että “pientä siivousta, vähän hiekkaa – helppo homma”. No… ei olisi pitänyt ajatella. Ensimmäinen kerta uimaan: astuin laudan läpi ....
Lue lisää

Remonttielämää part 1

-
Kuva
Mitä pahaa me ollaan tehty edellisessä elämässä? Kylläpä elämä taas näyttää, kuka määrää. Ja tällä kertaa se ei ole me. Oltiin juuri päästy siihen pisteeseen, että kylpyhuoneen viimeinen lista napsahti paikalleen ja voitiin huokaista helpotuksesta.  Se oli siinä!  Remontti valmis. Seuraavan kerran olisi tarkoitus päivittää kylppäri ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä – sitten kun lapset on aikuisia ja meillä on aikaa, rahaa ja hermoja. Tai niin ainakin luultiin. Sitten tuli keskiviikko. Ihan tavallinen lista-asennusilta. Olin laittamassa viimeisiä listoja kylpyhuoneeseen, kun silmäkulmassa huomasin jotain outoa pesukoneen takana. Märkä kohta. "Ei hemmetti..." Pesukone irti. Lattia tuntuu kostealta. Ja siitä alkoikin tutun tuoksuinen kierros: – Tyhjennä kodinhoitohuone – Lattia auki – Tutki – Panikoi – Soita Miijalle – Kiroile hiljaa lasten kuullen Hetken jo hengitettiin helpotuksesta – kyseessä voisi olla vain pieni vuoto. Mutta ei. Villoja purkaessa vastaan tuli märkä kohta my...
Lue lisää