🧰 Remonttielämää part 3– Tehdään kolmesti, korjataan kolmesti (ja vähän päälle)

 

🧰 Remonttielämää – Tehdään kolmesti, korjataan kolmesti (ja vähän päälle)

Jos joku kysyy, miltä tuntuu asua talossa saaressa, vastaan nykyään:
Kuin eläisi realitysarjassa, jossa joka jakso loppuu uuteen haasteeseen ja Snickers-patukkaan palkintona.

Meidän talossa mikään ei valmistu yhdellä kertaa.
Jos ensimmäinen yritys epäonnistuu, toinen menee vielä huonommin, ja kolmas… no, se yleensä pitää.

Ensimmäinen episodi: “Kyllä minä osaan” -korjaus

Kaikki alkoi siitä kuuluisasta katonläpiviennistä alakerran WC:n yläpuolella.
Kuntokartoituksessa luki kauniisti:

“Läpivienti korjattu edellisen omistajan toimesta.”

Tämä on lause, joka pitäisi lukea samaan sävyyn kuin “älä kokeile tätä kotona”.
Koska ei, sitä ei ollut korjattu.

Viime syksynä huomattiin kosteutta kattopaneelin kulmassa ja päätin, että nyt minä hoidan tämän kunnolla.
Purkuhommat alkoivat ripeästi – otsalampun valossa, puoliksi iltapalojen ja poikien riitelyn välissä.
Katon yläpohjaan könytessäni totesin, että vuoto tulee ilmanvaihdon putken juuresta. No, ei hätää, tiivisteet esiin, vähän bitumimassaa, teippiä, ja hetken päästä siellä oli niin siisti tiivistys, että olisin voinut esitellä sen kylän WhatsApp-ryhmässä.

Vuoto loppui, minä hymyilin ja taputin itseäni olalle.
Ajattelin, että tämä oli siinä – iv ammattilainenhan minusta on tullut.
Palkitsin itseni kahvikupilla. 
Tuntui, että olin säästänyt vähintään tonnin.

Toinen episodi: Kun myrsky opettaa nöyryyttä

Puoli vuotta myöhemmin tuli syysmyrsky.
Ja tuttu ääni alakerrasta: tip… tip… tip.
Katsoin ylös, ja siellähän se oli – uusi vesielementti WC:ssä.

Eikun haalarit niskaan ja katolle.
Sade vihmoi, tuuli repi, ja siinä vaiheessa aloin miettiä, miksi en voi harrastaa jotain rauhallista, kuten postimerkkien keräilyä.

Siellä katolla totuus paljastui: alkuperäinen asentaja oli tehnyt läpiviennin niin, että vesieriste oli käännetty sisäänpäin taloa kohti.
Eli toisin sanoen:
kun satoi, vesi ohjattiin suoraan talon sisään.

Niin nerokasta, että tekisi mieli itkeä. Tai muuttaa.

Alkoi tuttu vaihe: ensin paniikki, sitten tutkiminen, sitten Googlaus “voiko vesieristettä korjata itkemällä”.

Korjasin kaiken uusiksi – tällä kertaa kunnolla tuli korjattua samalla kaikki muutkin mahdolliset seuraavan kerran vian aiheuttajat.
Uudet tiivisteet, läpivientikumi, hatut ja suunta oikeaan.
Lopullinen lasku: noin 100 € tarvikkeisiin 2 € suklaapatukkaan ja yksi hengitorvi täynnä lasivillapölyä.
Mutta nyt se pitää. Ainakin toistaiseksi.

Kolmas episodi: Karkaavat koirat

Kun katto viimein piti, ajattelin että nyt saa olla hetki rauhassa.
Väärin ajateltu.

Samaan aikaan meillä kotona kolme poikaa pyörii kuin pieni myrskyvoimala.
Jos yksi rakentaa legotorneja, toinen kiipeää niiden päälle ja kolmas ilmoittaa, että “mä vähän kokeilin, mitä tapahtuu jos kaadan maitoa siihen päälle”.

Ja kun tähän lisätään kaksi koiraa, jotka päättävät kesken aamukahvin, että naapurin pihassa on paljon paremmat hajut, saadaan aikaiseksi täydellinen kaaos.
Siinä sitten juokset pitkin kylätietä, huudat koirien nimiä, yrität hymyillä naapureille anteeksipyytävästi ja mietit, että miten nämä kaikki elämykset aina tapahtuvat sinulle.

Koirat palaavat lopulta kotiin häntä heiluen – kuin eivät olisi tehneet mitään väärää, toinen naapurin taluttamana ihanaa pääsin lenkille :D, Tässä vaiheessa hieman hävettää jo kuulla, kun koirat käynyt naapurissa kiusaamassa niiden eläimiä. Tästä alkoi koiran aitaus vol 36 tee koira aitaus Roxy varmaksi. Koira mikä siis puree sinkkivaijerit rikki, jokaisen talutushihnan poikki oman tai kaverin, ketjun saa myös poikki sitä hankaamalla kiveen. On myös karannut aitauksesta ali, yli ja myös läpi. 

Minä palaan perässä, tukka märkänä, kahvi jäähtyneenä, ja olo sellainen, että ehkä pitäisi pitää viikko lomaa Madeiralla.
Mutta toisaalta… kyllä sielläkin varmaan viikon jälkeen olisi tylsää.
Ei yhtään vuotavaa kattoa, ei karkaavia koiria, eikä poikia jotka kysyvät kolmannentoista kerran “saako mä porata?”.

Kuukauden yhteenveto

Jos vetää yhteen viimeiset neljä viikkoa, lopputulos näyttää tältä:

✔️ Katonläpivienti korjattu  (mutta kolmas kerta toden sanoi)
✔️ Mehtäbaarin pohjat valmiit, ja lapio katosi jonnekin
✔️ Rantaan ilmestyi kaiteet –
✔️ Kodinhoitohuoneen remontti käynnissä, kaaos hallinnassa
✔️ Jokaiselle pojalle oma omenapuu ja meille päärynäpuut – koska jotainhan pitää kasvaa, vaikka se olisi vain hermo
✔️ Koirat palasivat ehjinä, vaikka naapurit eivät ehkä vieläkään ole toipuneet
✔️ Me – hiukan väsyneenä, mutta edelleen elossa

Loppupohdinta

Jos talo on opettanut jotain, niin sen, että mikään ei mene kerralla oikein.
Mutta jokainen vuoto, virhe ja karkaava koira kasvattaa luonnetta (ja ehkä vähän verenpainetta).

Ja vaikka välillä tekisi mieli jättää kaikki ja paeta Madeiralle viikoksi, totuus on:
kahden päivän jälkeen kaipaisin jo kotia, kaaosta ja poikien naurua – vaikka se kuuluisi kiikun romahtaessa tai katolta tippuessa. (kiikkukin romahti kesken leikkien alas katosta)

Koska lopulta, tämä on sitä meidän elämää.
Remonttielämää.
Kaaosta, mutaa ja Snickers-patukoita. ❤️

#remonttielämää #vanhatalo #teeitsejatakuuvarmasti #perhearki #koiraseikkailut #kattoepisodi #elämämuksia #madeirahaaveita